Nimi: Rane Tiukkanen
Ikä: 41
Ammatti: Mainoselokuva ohjaaja/käsikirjoittaja

Hiihtotausta: 
Nuoruusvuosina tuli aktiivisesti harrastettua kaikenkattavasti eri urheilulajeja enemmän tai vähemmän aktiivisesti, hiihtoa ehkä kaikkein eniten tosissaan. Maastohiihtoa piirikunnallisella tasolla kilpaillen ja valjakkohiihtoa saksanpaimenkoiran kanssa SM-tasolla, josta käteen jäi joku suomenmestaruus mitallikin. Jossain kohtaa kuitenkin diskojen tummaääninen, viettelevä kutsu vei voiton ja sai hylkäämään latu-urat. Sukset heitettiin 20 vuodeksi navetan vintille odottelemaan ns. Uutta tulemista. 
Nyt on muutamana viime talvena tullut hiihdeltyä aina silloin tällöin jokunen hiihtolenkki, mutta kun lajiin liittyy tietynlainen asenne ja ennakkoajatukset miltä hiihdon pitäisi tuntua ja ennen kaikkea miltä sen EI pitäisi tuntua, puhumattakaan ajatuksesta vauhdin suhteen, oli aika ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin. Oli saatava asianmukaista valmennusta, niin tekniikkaan kuin harjoitteluunkin, jolla hiihtoon saisi takaisin sen nautittavuuden ja huumaavan tunteen mitä se parhaimmillaan joskus oli keväisillä hankikannoilla aamun sarastaessa tarjonnut, kun tunsi, että hangella voi lentää väsymättä siihen asti kunnes iltapäivän aurinko päättää murtaa sen taian.
 
Miksi projektiin: 

Kuntotesti osoitti karmeita puutteita peruskuntopuolella, vaikka vuosia on kaikkea muuta urheilua tullutkin tässä harrasteltua, brassijujutsusta painiin, vapaasukellukseen ja uintiin. Aina tietysti väärin; vain oksennuksen maku on se ainoa oikea maku, eikä treenaamiseksi luokitella muuta kuin harjoittelu jossa näkee koko ajan silmissään eri värisiä epäselviä palloja ja suhisevia pisteitä;)   Peruskunto ominaisuuksien rappiotila sai heräämään ja päätin ennen kaikkea ryhtyä hankkimaan valvovan ammattimaisen valmentajan silmien alla rautaista peruskestävyyttä, jonka päälle voi tulevaisuudessa rakentaa lajikuntoa kaikissa muissakin hankkeissa. 
Tavoitteellinen harjoittelu vaatii minun kohdallani aina jonkunlaisen konkreettisen päämäärän ja Vuokattihiihto tuntui riittävän motivoivalta, vaikkei maratonhiihto koskaan aiemmin käynyt edes mielessäni. Nyt se on mielessä varsin vahvana:) Aion osallistua myös Pirkan hiihtoon maaliskuun alussa.

Miten alkanut:

Kuntotestien tuottaman alkujärkytyksen jälkeen oli aika tunnustaa tosiasiat ja alkaa toimimaan systemaattisesti Valmentajan rakentaman ohjelman mukaisesti. Peruskunto-ohjelman noudattaminen oli aluksi hankalaa pinttyneiden käsitysten varjostaessa koko ajan tekemistä, kun ei millään meinannut hyväksyä että harjoittelusta voi, ja saa jäädä hyvä olo niin kehoon kuin mieleenkin. Systemaattinen dialogi valmentajan kanssa on kuitenkin ollut suureksi avuksi ja pahoja ylilyöntejä harjoittelussa olen onnistunut välttämään, mitä nyt joskus olen salaa yöllä repinyt paloheinän mäkeä ylös verenmaku suussa.  Sitten itseltäni anteeksi pyydellyt; mä en ikinä enää, enkä mä oikeen tiedä mikä muhun meni. Se vaan tapahtu. 
Nyt on kuitenkin tällä parin kuukauden mittaisella peruskuntokaudella jo tullut todistettua ainakin itselleni, että hiljaa hyvä tulee jos ei aivan erinomainen.
Harjoittelun jaksottaminen on varmasti monelle itsestäänselvyys, mutta omalla kohdallani olen senkin kokenut aivan uudella tavalla. Sehän jumalauta kehittää!
Tekniikkavalmennus on ollut niin ikään aivan äärimmäisen hyvää. Simon tapa paloitella tekniikat osiin ja antaa konkreettisia harjoitteita, jotka ikään kuin pakottavat asioita oikeaan suuntaan on erittäin toimiva. sitä kautta myös oman hiihtotekniikan analysointi ja virheiden havaitseminen on kehittynyt valtavasti. Hiihto tuntuu tällä hetkellä äärimmäisen nautittavalta ja kunto-ominaisuuksien ja tekniikan parannuttua merkittävästi on lenkeillä puhuttava itseleen ääneen, ettei alakisi mopo keulia ja alkaisi siellä yksinään hulluttelemaan ja ylämäkiä maksimisykeillä ryskäämään. Mutta onneksi on Simo jolle voi soittaa ja tunnustaa. Raippaa tai ymmärrystä, molempia tulee sitten tarpeen mukaan.

Mitä odotuksia:

Nälkä kasvaa syödessä ja odotukset niin ikään, kun tekeminen paranee. Aikatavoitteita ei vielä Vuokattiin tai Pirkkaan ole virallisesti asetettu. Varmaa on, että kovaa lähdetään, mutta kuinka pitkään sitä kovaa mennään on sitten se iso mysteeri johon tässä koko ajan töitä tehdään. Toivottavasti pidemmälle kuin ensimmäisessä hiihtokilpailussa jossa lähtösuoran johtoasema riitti vielä pitkälle seuraavaan kesään. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on löytää tämän projektin kautta järki kokonaisharjoitteluun, rytmitykseen ja parantaa kykyä arvioida omaa tekemistä ja kulloisiakin kehittämisen tarpeita. Nyt siihen on jo saanut selkeitä työkaluja. Uskon projektin olevan omassa treenamisessani tulevaisuutta ja itsenäistä harjoittelua ajatellen avain paremmin treenaamisen onneen ja toivonmukaan tie rautaiseen peruskuntoon, joka auttaa epäsäännöllisessä projektiluontoisessa työssä jaksamiseen ja elämässä ylipäätään.

Mitä mieltä Simosta valmentajana:

He is the dude! Sitoutuneempaa valmentajaa saa hakea. Ei ole niin pientä kysymystä tai ongelmaa joka hiihdossa tai treenamisessa askarruttaa, ettei Simolta löydy hetki aikaa asian puntarointiin ja ratkaisujen löytämiseen. Tekniikkavalmennus on erinomaista ja itse ainakin koen saaneeni siitä todella paljon irti. Simovaatii myös valmennettavalta, eikä vain kehuskele olemattomuuksia ja vakuuttele erinomaisuudella silloin kun asiat eivät mene oikeaan suuntaan. Toki Simoantaa hyvää palautetta, aina kun siihen on aihetta, mutta kyllä sitä raippaakin saisi enemmän vielä roimia.
Jos Vuokattiprojekti menee hyvin maaliin saakka ja hiihtoinnostus jatkuu yli kesän, varmasti harkitsen pidempiaikaisenkin valmennussuhteen ehdottamista Simolle. Ensin runtataan kuitenkin Vuokatissa sen mikä ukosta irti lähtee!