Rullahiihto

Rullahiihto sopii kuntoilumuotona kaiken ikäisille ja kokoisille. Rullahiihto on oiva harjoitusmuoto monille, joille juoksun aiheuttama tärähtelevä rasitus ei sovi. Jarrujen puuttuminen saattaa alussa hirvittää, mutta myös rullasuksilla on mahdollista pysähtyä hallitusti.

Lumikauden ulkopuolella lajinomaiset harjoitukset on hyvä tehdä suurimmaksi osaksi rullasuksilla, jotta saadaan säilytettyä ja mahdollisesti kehitettyä tekniikkaa sekä parannettua lajinomaista lihaskuntoa. Muista käytää kypärää ja suojia. Ylävartalon lihaskestävyyttä olisi tärkeää harjoittaa kesäkaudella. Kesällä kannattaakin tehdä tasatyöntäen intervalliharjoituksia sekä pidempiä aerobisia tasatyöntölenkkejä. Kuntohiihtäjällä tulisi olla vähintään kerran viikossa yksi tasatyöntöharjoitus. Intervalliharjoituksella saadaan nopean liikkeen kautta taloudellisuutta tekniikkaan sekä kehitettyä lajivoimatasoja. Pidemmällä aerobisella tasatyöntölenkillä saadaan kehitettyä lajinomaista lihaskestävyyttä.


Aluksi harjoitellaan jarruttamaan

Ensimmäisillä lenkeillä suunnataan tasaiseen maastoon ja mielellään tielle, jossa ei ole hirveästi liikennettä. Aluksi harjoitellaan jarruttaminen. Rullasuksilla voidaan pysähtyä samalla tavoin kuin tavallisilla suksilla. Erona talveen suksien auran tulee olla hivenen leveämmällä ja sukset osoittavat lähestulkoon suoraan eteenpäin. Jarrutustekniikassa painopiste on takana ja suksia “prässätään" vartalon painolla ja reisillä ulospäin. Suksien ollessa liian kapealla, ne saattavat herkästi lähteä vierimään toisiaan kohti ja hetken päästä ollaan kumossa. Lisäksi leveämpi jarrutusasento mahdollistaa reisien tehokkaamman käytön ja pysäytys tapahtuu nopeammin.


Helpot käsitellä

Talvisuksiin verrattuna rullasukset ovat lyhyemmät ja niitä on jossakin määrin helpompi käsitellä. Vapaalla tyylillä rullasuksi on helppo tuoda vartalon alle, eivätkä suksen kannat koskaan kolise toisiinsa. Rullasuksilla hiihto onkin hyvin samanlaista kuin talvisuksilla. Rullaluistelussa potkut ovat suppeampia ja puristavampia, ja töitä joudutaan tekemään koko ajan. Ponnistuksen harjoittelu onnistuu rullasuksilla helpommin kuin talvisuksilla. Talvella voimantuotto pitää saada suksen kantille, jotta suksi ei karkaa ponnistuksessa alta.

Rullasuksien pyörä pitää kuivalla asfaltilla sivuttaissuunnassa ja sille on helpompi suorittaa puristava potku, koska ei ole aivan niin tarkkaa missä asennossa suksi on ponnistuksen aikaansaamiseksi. Sauvoittahiihto onkin hyvä harjoitus, jotta oppii oikeanlaisen voimantuoton suksella. Loiviin ylämäkiin aloittelijan on hyvä harjoitella puristavaa potkua sivulle. Voima tuotetaan rullasuksea vasten, jotta päästään eteenpäin. Wassbergia ja Mogrenia kannattaa myös harjoitella rullasuksilla. Rullasuksien ollessa kiikkerämmät voi usko omiin kykyihin helposti loppua, jolloin usein pysytellään turvallisen tuntuisessa kuokkatekniikassa. Olisi kuitenkin tärkeää saada tasapainoon varmuutta harjoittelemalla myös yhden suksen työntöjä Wassberg- ja Mogren-tekniikoilla.

 


Rullasuksien pitoon voi luottaa

Perinteisen tyylin suksissa on pitolaakeri joko etupyörässä tai takapyörässä. Rullasuksissa on ns. seinäpito. Se helpottaa usein kuntoilijoita ponnistuksessa, koska suksen pitoon voi luottaa 100-prosenttisesti. Talvella hiihdettäessä mennään latu-uraa pitkin. Kesälläsellaista ei ole, joten sukset hakevat yhden suksen liu’ussa hivenen enemmän. Rullasuksilla paino jää helposti kahdelle jalalle, koska alussa rohkeus ei tahdo riittää. Paino tulisi kuitenkin siirtää puolelta toisella, jottei pääse syntymään virhemallia. Vuorohiihdossa kannattaa pitää ponnistavan suksen etupyörää kokoajan maassa, jolloin suksen hallinta on helpompaa. Ponnistuksen lopussa takapyörä irtoaa alustasta.


Rullasuksien valinta

Rullasukset tulee valita huolella. Markkinoilla on paljon hyviä vaihtoehtoja kuntoilijoille. Aloittelevalle kuntoilijalle sukset saattavat alussa tuntua kiikkeriltä. Tästä syystä kuntoilijan tulisi aina hankkia perinteiselle tyylille leveäpyöräiset rullasukset ja vapaalle tyylille pienipyöräiset tai madalletulla rungolla varustetut rullasukset. Tällaiset sukset ovat vakaampia hiihtää ja niillä on aluksi helpompi päästä liikenteeseen. Kuntoilijan ei kannata valita kaikkein hitaimpia tai nopeimpia malleja, koska niillä on vaikea hiihtää teknisesti oikein. Hitailla rullasuksilla joudutaan tekemään normaalia enemmän työtä, jotta ne saadaan liikkeelle ja hiihtotekniikasta tulee helposti väkinäistä puurtamista. Nopeilla suksilla taas vauhti kiihtyy helpoilla pätkillä niin kovaksi, että työntöä on lähes mahdoton suorittaa oikein. Rullasukset tulisikin valita keskinopeilla renkaalla, jotta tekninen suorittaminen säilyy puhtaana.

Rullasukset tulisikin valita keskinopeilla renkaalla, jotta tekninen suorittaminen säilyy puhtaana. Aloittelevalla kuntoilijalla perinteisellä tyylillä tärkeintä on rullasuksen vakaus. Siihen vaikuttavia tekijöitä ovat pyörän leveys ja halkaisija sekä rungon pituus, materiaali ja korkeus. Pienikokoisilla hiihtäjille pitää valita myös kevyempi suksi, jotta se ei ole liian raskas liikutella ja liike säilyy rentona. Vapaalla tyylillä pyörien halkaisija ja leveys sekä rungon korkeus ja pituus vaikuttavat suksien hiihdettävyyteen. Korkea pyörä on aina hivenen kiikkerämpi, mutta on kovemmissa vauhdeissa ja epätasaisemmilla alustoilla parempi hiihtää. 100 mm pyörillä varustettujen rullasuksien tulisi olla madalletulla rungolla, koska tällöin suksi on vakaampi hiihtää.


Asfalttipiikit kesäksi

Asfaltilla hiihdettäessä sauvojen tulisi olla hyvässä terässä ja sauvoihin kannattaa vaihtaa asfalttipiikit, jotka kestävät kulutusta paremmin. Talvisauvat käyvät hyvin kesähiihtoon, mutta jos haluaa ”hifstellä”, voi sauvan mitta kesällä olla 2 cm pidempi kuin talvella. Lisäksi kannattaa investoida kunnon timanttiviilaan, jonka avulla voi pitää piikit terävinä. Piikkien tylsyessä pito asfaltilla heikkenee ja sauvaa joudutaan iskemään kovempaa. Kova iskutus saattaa kipeyttää suuremmissa hiihtomäärissä kyynärpäitä, olkapäitä ja hartioita. Hiekkapohjaisella alustalla sauvan isku on samankaltainen kuin talvellakin. Harvoista paikoista kuitenkaan löytyy riittävän tiivisrakenteisia ja hienojakoisia hiekkateitä. Pääkaupunkiseudulla Helsingin keskuspuiston tiivisrakenteiset tiet muodostavat hyvän harjoittelualustan rullahiihtoon.




© Electrofit Oy 2013